LEIJA MUKAAN JA MENOKSI!

Miten leija lentää? Sen suunta ja nopeus riippuvat tuulesta, joka vie leijan siihen paikkaan, mihin sen kuuluisi mennä – tarkoitan nyt siis urheilussa käytettäviä leijoja eikä niitä pieniä, joita laskimme taivaisiin lapsuudessa. Tänä päivänä leijalautailu on jo ehtinyt kerätä kovaa suosiota, vaikka urheilulajina se on suhteellisen uusi. Erittäin kiva leijalautailun puoli on se, että sitä voidaan harrastaa melkein kaikkialla ja ympäri vuoden: joko vesillä tai lumisissa maisemissa.

Aallottomien Maiden Pelastus

Joka maasta ei helposti löydy hyviä aaltopaikkoja, joissa voisi surffata. Koko maailmassa ammattilaiset surffaajat etsivät aina parhaita paikkoja, joissa aalto on riittävän iso, oikean suuntainen, tarpeeksi pitkä ja päättyy turvalliseen paikkaan. Ai niin, lisäksi on hyvä, jos alueella ei ole haita. Meidän tapauksessa, niin kuin monessa muussakin maassa, surffaus jää vain loman aikaiseksi harrastukseksi: Itämerellä on vain muutama paikka käydä surffaamassa ja pakko on todeta, että nämäkin paikat jäävät reippaasti varjoon Karibian saarten, Espanjan tai Portugalin rantojen varjoon. Onneksi mahdollisuuksia löytyy, kun osataan käyttää tuulta.Leijalautailu sopii niin vesistöjen ystäville kuin myös lumilautailijoille ja suksilla liikkuville laskettelijoille. Periaate on hyvin yksinkertainen: kun sinulla ei ole lähialueella aaltoja tai rinteitä, hae energiaa liikkumiseen tuulelta. Siihen auttaa leija. Vaikka monen urheilulajin kokeilu onnistuu usein jo heti ensimmäisellä kerralla, leijan kanssa se ei olekaan niin yksinkertaista: kaikki leijalautailun koulut antavat opetusta ensin leijan käyttöön, koska ilman leijan toiminnan ymmärtämistä se voi olla hyvinkin vaarallista. Leija voi nimittäin nostaa harrastajan yli kymmenen metrin korkeuksiin ja tällaisella korkeudella yksikin väärä liike voi tarkoittaa putoamista siltä korkeudelta. Leijan käytön opettelu on siis tärkeää jo turvallisuussyistä, puhumattakaan siitä, että oikea prosessista nauttiminen alkaa vasta opetuksen jälkeen.

Aallottomien Maiden Pelastus

Vesillä käytetään wakeboardina tunnettua lautaa, jossa on olemassa taskuja jaloille perinteisestä lainelaudasta poiketen. Lumilaudan ja suksien kanssa käytetään tavallisia varusteita niin kuin aina aikaisemminkin ilman leijaa ja lisävarusteeksi tulee siis vain itse leija ohjausköysineen. Yleensä harrastus aloitetaan pienemmistä leijoista, koska niiden pienempi pinta-ala ei reagoi niin herkästi tuuleen ja sitä on helpompaa kontrolloida. Suurempiin leijoihin siirrytään siinä vaiheessa, kun on syntynyt oikea ymmärrys siitä, miten leijaa käsitellään. Siirtymisvaiheessa on kuitenkin syytä palata takaisin maahan ja jaloillaan seisomassa varmistaa, että isompikin leija käyttäytyy halutulla tavalla.Miksi leijalautailua kannattaa oikeasti harkita uudeksi harrastukseksi? Se on hauskaa, ja se on koko homman ensimmäinen juttu. Tuuli toimii eri alueilla aina eri tavalla, ja jos puolen päivän surffaamisen jälkeen voidaan ennakoida aaltoja jo melko hyvin, niin tuuli tuo mukanaan aina jotain uutta. Lisäksi se on oikea pelastus niille ihmisille, joiden lähialueilta ei löydy lämmintä valtamerta hyvillä aalloilla, minne voisi lähteä surffaamaan, tai hyviä rinteitä, joissa voisi käydä laskettelemassa säännöllisesti. Leija tekee joka paikasta kivan, kunhan tuulee edes pari metriä sekunnissa – ja tuultahan on olemassa melkein kaikkialla. Lisäksi vesillä tapahtuvaa leijalautailua ei ole mikään pakko harrastaa merellä: onnistuu se järvilläkin, joita meillä on hyvin riittävästi jokaiselle uudelle leijalautailijalle! Ja viimeisenä lajin plussana on sen näyttävyys. Kyllä se vaikuttaa sekä itse urheilijaan että muihinkin ihmisiin, kun tuulen voimalla tehdään erilaisia temppuja ja joko siirrytään paikasta toiseen tai sitten noustaan muutama metri maanpinnasta ja sen jälkeen laskeudutaan varovasti takaisin. Se vaatii harjoittelua, mutta kun jaksaa opetella käsittelemään leijaa, se on paras mahdollinen urheilulaji niin kesälle kuin talvellekin!