TULEVAISUUDEN LASKETTELUKESKUS VAPAILLE LASKETTELIJOILLE

TULEVAISUUDEN LASKETTELUKESKUS VAPAILLE LASKETTELIJOILLE

Freeride ja backcountry nousivat laskettelun alalajeina suosioon sen jälkeen, kun ihmisille ei enää riittänytkään rinteitä ja niiden sileitä pintoja. Videoeditoinnin ja kuvauksen mahdollisuuksien kehittyessä nettiin tuli ja tulee vieläkin suuria määriä videoita, joissa laskettelu tapahtuu täysin autiomaisissa olosuhteissa: ei hissejä, ei järjestettyjä rinteitä, ei mitään. Vain metsää ja vuoria. Huipuille päästään helikoptereilla tai moottorikelkoilla; ahkerimmat lajin harrastajat jaksavat kävellä ylös saakka itse omin jaloin ja kantavat vielä kaikkia varusteitaan. Aikamoinen ponnistus yhtä laskua varten, vai mitä? Pakko on kuitenkin sanoa, että kokemus on sen arvoista. Kenenkään ei ole pakko ammattilainen laskettelija tai lumilautailija halutakseen ja päästäkseen laskemaan luonnon olosuhteissa. Mikä häiritsee, jos on rahaa helikopteriin? Jos ei ole, niin mikä estää kävelemästä?

Hauskan Harrastuksen Toinen Puoli

On siinä backcountry- ja freeride-laskettelussa huonompiakin puolia, jos riskejä voi sellaisiksi sanoa. Yksi merkittävimmistä vaaroista on eksyminen vuoristoihin, varsinkin sellaisissa paikoissa, missä GPS ei välttämättä edes toimi. Välillä tällaiset laskettelijat selviytyvät tilanteesta itsenäisesti, mutta joskus sattuu sitäkin, että heidät löydetään jo kuolleina: paha lumimyrsky ja alueen tuntemattomuus voivat luoda ongelmia melkein tyhjästä. Ei se aina ole kirkasta vuoristoissa, välillä siellä on vain parin metrin näkyvyyttä, ja ihan tasaisella paikalla ihminen voi jäädä kuolemaan. Toinen merkittävä vaaratekijä on lumivyöryt, joita moni laskettelija aiheuttaa itse, kun leikkaa lumilaudallaan tai suksillaan melkein vyöryvalmiin lumikerroksen valumaan alas. Kokeneemmat laskettelijat ovat tietoisia lumivyöryjen käyttäytymisestä ja lumivyöryriskeistä sekä oikeasta käyttäytymisestä tällaisissa tilanteissa, mutta valitettavan moni laskettelija kuvittelee itsestään liikaa ja joutuu luonnon ilmiön uhriksi. Ihmisiltä ei kuitenkaan voida kieltää backcountry-laskettelua eikä se ole eettistä eikä edes tervettä, ja Yhdysvalloissa onkin nyt parhaillaan kasvamassa upea projekti: siellä vaarallisesta lajista yritetään saada turvallisempi, mutta tavallista rinteissä tapahtuvaa laskettelua hauskempi ja mielenkiintoisempi. Mistä on kyse?

Hauskan Harrastuksen Toinen Puoli

Kun Kiellot Eivät Toimi

Kaksi kovaa laskettelijaa, Erik Lambert ja Jeff Woodward, harrastivat backcountry-laskettelua jo varhaislapsuudessa: toinen suksilla ja toinen lumilaudalla. He ymmärtävät lajin vaarat ja tietävät, että näistä vaaroista huolimatta yhä useampi laskettelija haluaa kokea ”oikean” laskettelun tunteen luonnon maisemissa eikä jonottaa hisseissä. Näin nämä kaksi kaveria päättivätkin, että ihmisille pitää järjestää sellaisia mahdollisuuksia, mutta niin, että se olisi turvallista. Projektin nimeksi tuli Bluebird Backcountry ja paikan valinta on nyt meneillään. Tarkoitus on rakentaa oikea backcountry-paratiisi kaikille halukkaille ja kaikille niille ihmisille, jotka suosivat puuterimaista luonnollista lunta eikä rinteitä täynnä porukkaa ja valvontaa. Koko keskuksesta tulee olemaan täysin hissitön. Alueella tullaan keskittymään backcountry-lasketteluun eikä järjestettyjä rinteitä tule siellä olemaan. Minkä takia tällainen projekti on hyvä ajatus?Projektilla houkutellaan enemmän porukkaa backcountry-laskettelun maailmaan, johon aika moni haluaa päästä, mutta pelkää seurauksia. Toisaalta, moni uskalsi ja yritti – ja jäi lumivyöryn alle tai eksyi vuoristoihin. Näitä vaaroja tullaan ennaltaehkäisemään koulutettujen oppaiden avulla, jotka tulevat avuksi silloin, kun apua tarvitaan. Lisäksi tavallisen backcountry-laskettelun haasteita ovat sellaisetkin pienet asiat kuten vessat, lämpimät tilat, kahviot ja varusteiden vuokrapalvelun puuttuminen, mutta tässä projektissa tulee olemaan toimivia palvelupisteitä. Henkilökunta ei kuitenkaan tule kenellekään sanomaan, että nyt nouset tai lasket väärällä tavalla – ei, koska pääpaino on nimenomaan kontaktissa luonnon kanssa ja oikeassa, mutta vähän turvallisemmassa backcountry-laskettelussa. Keskuksen rakentaminen alkaa sen jälkeen, kun perustajaporukka ja noin sata vapaaehtoista saavat testattua muutaman alueen ja päättävät, mikä on niistä sopivin. Odotan sitä itse kovalla innolla! Mitä mieltä itse olette, hyvät lukijat?